Puhdas sisäilma parantaa työtehokkuutta, vähentää sairauspoissaoloja ja lisää yleistä viihtyvyyttä. Tämän takia kynnys sisäilmatutkimuksen teettämiselle tulisikin olla hyvin matala eikä sen aloittamisen kanssa kannata aikailla. Toisinaan tutkimuksia kannattaa tehdä vaiheittain, huonon sisäilman aiheuttajia yksitellen poissulkien. Itse tutkimuksen tekemisen kanssa ei siis ole syytä hätiköidä. Epäpuhtaan sisäilman aiheuttamia tyypillisimpiä oireita ovat muun muassa erilaiset allergiset oireet (silmien kutina, tuntemukset kurkussa), jatkuva päänsärky, poskiontelotulehdukset, epämiellyttävät tai oudot hajut ja pitkittynyt flunssa.
Erilaisia sisäilmaongelmiin liittyviä laboratoriotutkimuksia joilla sisäilman laatua selvitetään, ovat homeongelmiin ja kosteusvaurioihin liittyvät mikrobiologiset analyysit, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) määritykset ja kuituanalyysit. Mikrobinäytteitä voidaan ottaa joko sisäilmasta, rakennusmateriaaleista tai suoraan pinnoilta.
Jotta analyysitulos vastaa näytteen alkuperäistä mikrobistoa, tulee laboratoriolla olla tiedossa tulosten luotettavuuteen vaikuttavat asiat ja poikkeavat mikrobilähteet.
Ilma- ja pintanäytteiden virhelähteitä saattavat olla mm:
Kun materiaalinäytteitä ottaessa edetään oletetusti puhtaasta materiaalista kohti vaurioituneempaa vältetään virhetulkintaan johtavan mikrobiston pääsy näytteeseen. Myös puhtaiden välineiden käyttö on välttämätöntä.
Suomen kansallinen akkreditointia suorittava taho on FINAS akkreditointipalvelu (Finnish accreditation service). Laboratorioiden osalta akkreditointi tarkoittaa laadun varmistamista, eli kaikki sidosryhmät voivat luottaa akkreditoidun laboratorion tuottaman tiedon oikeellisuuteen. Finasin vuosittain suorittamat määräaikaisarvioinnit varmistavat laadun myös jatkossa.
Lähteet: TTL, THL, Hengitysliitto, Sisäilmayhdistys, Ositum, Mikrobioni, Bestlab (edellisten www-sivut, luettu 25.11.2019)